Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Elon p채iv채in py철rtehiss채

PDFTulostaS채hk철posti

Lapsi kulki kepsutteli,
jalka pieni piiperteli
askelilla lyhk채isill채
pihapiiri채ns채 talsi.
Siin채 h채nen maailmansa,
olo onnellinen siell채.
Rappusilta portin luokse,
sielt채 tuttuhun tupahan,
채idin hell채n hoivatessa,
kannellessa maammosensa.

Vuodet vieri, kasvoi lapsi,
pidemm채ksi jatkui k채ynti,
kotikaan ei miellytt채nyt,
ymp채rist철kin tukala.
Veti mieli maailmalle,
ajatukset kauemmaksi,
kaupunkihin kultaisehen,
etsint채채n el채m채n onnen.

Vaan ei kultaa kuulununna,
onnea ei l철ytynynn채,
leikin leip채채k채채n ei sy철ty
karun maailman k채dest채.

Kotim철kki mieleen muistui
ja sen hell채 henget채rkin,
armahainen kulta채iti,
uskollinen uurastaja.

En채채p채 ei milloinkana
syliin maammon mahtununna,
elettiinh채n vierahissa
kyl채n kylm채n helmasessa.

Vieri vuodet, kymmenetkin
elon tiet채 taivaltaissa,
askel tuntui raskahalle,
v채h채 isiksi muuttui voimat.

Teki mieli lapsuusmaille,
rakkahille raunioille,
vaikkei ollut hoivaajata,
tervetulleeks' lausujata.

Yksin채ns채 nyt on vanhus
muistellessa mennehi채,
lapsuusaikaakin rakasta.
Lyhyt taasen askeleensa
rappusilta portin luokse,
siit채 tuttuhun tupahan.