Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Ei nyt

PDFTulostaS채hk철posti


Katsoin kauan kaihoisasti,
kun s채 istuit ikkunassa.
Torjuit aikeeni hymyillen:
"Nyt ei k채y, kait joskus sitten,
t채ss채 helteess채 en jaksa".

Kerran pyysin ja lupasit
n채ytt채채 piirustuksiasi.
Juosten kirmaisin kotiisi
oudon onnen ounasteluin.
Silloin pettymyksekseni
kuulin kuivan kommenttisi:
"Nyt ei k채y, on huono p채iv채".

Koittipa parempi p채iv채
ja aloimme taas alusta.
Kaunis keltainen pusero
peitti allensa apajat.
Nappejasi yksitellen
ilon innolla availin.
Vaan en pitk채lle kerinnyt,
kun jo kaikui tuo valitus:
"Ei t채n채채n, olen v채synyt".

Viimeksi tavatessamme
toivoin tulleeni l채hemm채s,
sormenp채채ni tunnistivat
rintsikoittesi hakaset.
Mutta luotasi mut ty철nsit:
"Anna olla, joskus sitten".

Silloin mulla mitta t채yttyi,
p채채tin korjata kuteeni,
liueta lopullisesti.
Otin l채ts채ni ja lausuin:
"Nyt heti tai ei ikin채,
saat itse pit채채 tavaras!"