Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Huononmpiko aika ennen

PDFTulostaS채hk철posti

Poika s채채li vaariansa,
omaa aikaansa ylisti:

"Kuules vanha vaariseni,
ajan menneen uurastaja,
ootpas aikoa elellyt,
elonvirtaa vieritellyt,
leikiten ei leip채 tullut,
tuli hartiat hiess채.

"Kelkoin veettihin vesi채,
kaivoloista kannettihin,
mets채n puista pirtin l채mp철,
valo 철ljykannusesta.
Talot taivalten takana,
opasteena reest채 j채lki.

"Onpahan olot nyt toiset,
ajat paljonkin paremmat.
Kaikki saamme saapuville
napin pikku painannalla.
Soitot soi ja liikkuu filmit
l채mmint채 on uunittakin.
Sihajaapi saunan kiuas,
valoin s채ihkyy s채hk철lamput.
Kodin kolkkajaa konehet,
oma auto kyyditseepi."

Pojanpoika n채in uhoili,
kaikkitiet채v채 kakara.

Vaari vanha vastaeli,
tuumaeli verkallensa:

"Olpa meill채kin menoja,
konehet ne kolkutteli,
separaattori surisi,
singerkone siksutteli.
Oli pitk채 pirtin p철yt채,
pata suuri pankon p채채ll채.
Asui sukukin yhess채, 혻
vanhukset ja lastenlapset.
Eip채 juuri n채lk채채 n채hty,
vaikkei leip채 niin leve채.
Oli siunaus s채rpimen채,
palanpainimena kiitos.
Sovinto sijoa antoi ,
rakkaus vaati raatamahan.

"Oli tupa tulvillansa
yhteiselon rikkautta.
Onnetonko ollut oisi,
ik채v채mpi entisaika?
Enp채 vaihtais' mennehi채
kolkutuksihin koneiden, 혻
napsutukseen s채hk철nappein."