Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Untamo tapaa dakinit

PDFTulostaS채hk철posti

Kerran kauan, kauan sitten
kierteisen galaksin yll채
t채htien tomujen alla
mets채ss채 mie mietiskelin.

K채tk철iss채 avaruuskorven
olin yht채 tyhj채n kanssa
harjoitusta hengen tehden
p채채ll채 suuren lumpeenlehden.

Ikuisuuden siin채 istuin
tuokioisen aikamoisen
planeetat kehill채채n kiersi
vuodet vieriv채t vilisten.

Kas, luoksein miun liihotteli
noista t채htimaailmoista
taivaankannen tanssijatar
kera kelpo yst채v채ins채.

Ilmattaret, ilman immet
henget tuulien hyvien
leijailivat leikkis채sti
kuin kosmilliset kolibrit.

Kys채isinp채 heilt채 mist채
ilmansunnasta tulette
kaukaako kotoisin ootte
daamit, jos saan tiedustella?

Seurue se henget채rten
telepatian keinoin kertoi
liversiv채t luonnottaret
t채ten vastas tuulettaret:

Sf채채reist채 niin seesteisist채,
valkoisen valon v채reist채,
mielen puhtahan majoilta,
autuuden asuinsijoilta.

Jopas nyt jotakin, tuumin
lyyrinen on taivaan neito
kotvan keskusteltuamme
ilmeni iloinen seikka:

Olennot nuo oivalliset
niin v채kev채t ja voimalliset
olivat, kas syntyj채ns채
parantajien sukua!

Niinp채 neidit noitakonstein
tajun kahleeni t채hysti
murskaksi murensi viidet
viisi ontoiksi koversi.

Hoito mielen harmonisoi
aukesi syd채men solmut
poistui p채채h채npinttym채tkin
koin rajatonta iloa.

Saanut en sanoja suusta
hehkuin kirkasta valoa
viipotti pois vierahaiset
ja silm채ni miun hikoili.

Haihtuivat pois hengett채ret
sineen taivaan ilmattaret
ei ne olleet enkeleit채
dakineiksi kutsun heit채.