Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Joulurunoja

Onnenlintusen joulu

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Aulis Murto

Kerran j채tk채 mets채n miesi,
rakentaja rankapinon
tulensa teki kivelle,
nuotiosta l채mp철paikan.
Renkun laittihe risusta,
oksan kahvipannullensa.
K채vi sumpille tyvelle,
kannon p채채lle istuksihe.

Yksin maistoi kahviansa,
itseksens채 niin kuin aina.
Siin채 sitten mietiskeli
mit채 mielehen tulevi.
Kuullosteli, kummasteli,
kaiken keskeen kaipaeli:
Miksi h채l ei kumppania,
ei ees kahvin kaatajata?

Siin채 ryysti kahviansa,
sumppivett채 maistelihe.
Tuli kuukkeli tulille,
onnenlintu oksan p채채lle.
Kovin siin채 tirskutteli,
k채채nn채hteli, kurkisteli,
kuin ois tahtonut puhua,
asioita arvuutella.

Suli mieli yksin채isen,
vei jo suutakin hymyhyn.
Palan laittoi leiv채st채ns채,
kyrs채n kokkareen kivelle.
Siit채 kohta onnenlintu,
lensi kuukkeli likelle.
Tuli aivan tuohon asti,
k채en koskeman l채helle.

Virkkoi mieskin linnullensa,
vihellellen vastaeli.
Siirtyi kuukkeli l채hemm채,
aivan leiv채n tuntumahan.
Kohta nokkasi palasen,
murun vierahan varaisen.
Sitten siirsi sen sivulle,
laittoi oksan haarukkahan.

Katselevi, k채채ntelevi,
nokallansa onnenlintu.
Jo se haukkasi palasen,.
maisto se maun kahvileiv채n.
Hyvin tuntui maistuvankin,
kohta nokkasi loputkin.
Silloin mies jo kutsuskeli
k채en antoi kuukkelille.

Lensi kuukkeli k채elle,
istui p채채lle peukalonsa.
Sep채s katsoi silmill채ns채,
kumarsi ja suun avasi.
Kiitti kun sai kahvileiv채n
iloksensa pieni lintu.
Kumarteli, kiittelehti,
kunnes se sai taas palasen.

Teki p채ivist채 paremmat
mies ja pieni onnenlintu.
toisillensa yst채vykset
mets채 n suurella salolla.
Tuli taaskin talven aika
joulun aika, onnen aika.
Viel채 toisensa tapasi
mies ja miehen onnenlintu.

Tuli juhlan kynnyksell채,
jouluaattona m채elle,
mies jo kuusen hankintahan
pienen pirttins채 iloksi.
Toi my철s toiselle osansa,
joululyhteen kuukkelille
Siit채 laittihe sitomen
kauraherkun pystytteli.

Sinne mets채n korpimaahan,
kauaksi asujamista
laittoi jouluksi iloa,
onnen linnulle osansa.
Kotona h채n kuusen laittoi,
koristeli kaunihiksi.
Niinp채 sitten yst채vykset
kaverukset joulun saivat.

Jos s채 kuljet korpiteit채,
mets채n polkuja kuleksit,
kohtaat siell채 pienen linnun,
kuukkelin kotikololla.
Viep채 sille terveiseni,
tuttavalleni iloksi,
et ois onnesta osansa
korvenkasvatin elossa.

N채in on laulu mets채n linnun,
onnenlinnun olletikin,
muisto vanhan mets채n miehen,
entisaikojen elosta.
Kuinka kerran laulun lauloi
yst채v채ksi yhden miehen.
Sep채 laulu kuukkelista
onnenlintusen ilosta.
 

Yksin채isen joululaulu

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Aulis Murto

Laittoi vanhus lintulauan,
joulup철y채n laulajille.
Sitten ootteli ilolla,
katseli hyvill채 mielin,
koska linnut saapuisivat,
ikkunalle ilmestyisi
n채m채 pikkuiset el채j채t,
iloisimmat laulelijat.

Lue lis채채: Yksin채isen joululaulu

   

Aattoilta

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Aulis Murto

Taas kun saapuu joulu ilta,
aattop채iv채 jo h채m채rt채y.
kesken kaiken leikin silloin
joku siell채 kolkuttaapi.

Joulupukki vanha tuttu
puuhka lakki, karvanuttu
Lapin maasta kaukaa tullut,
sielt채 tunturin tyk철채.

Jouluporolla h채n tullut.
Onko Petteri ajokki?
Kaukaa saapuu pukkivanhus,
takaa aikojen tuo vieras.

Kauniit, k채채r철t pulkassansa.
joululahjoja kai onkin.
Kun h채n saapuu, pirttiin k채ypi,
niin tervehtii jo hymysuin.

Jos ihminen maailmalla,
yksin vieraan orren alla
siell채 my철skin joulun saisi
kristityn onni se olisi

Vaik' ois lahjat suuret, pienet,
rakkaus joulun on parahin.
Rauhan maailma jos saisi,
niin se onnea olisi.
 

Joulun valo

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Jorma Heikkil채

Saapui syksy synke채n채,
vuodenaika viile채n채,
kaamosaikaa katsastellen,
pimeytt채 puuhastellen,
menoansa maalaellen,
kuvittaen kulkuansa
siveltimin synk채nlaisin
v채lineill채 viimaisilla.

Piirtyi syksy synke채ksi,
v채reilt채ns채 harmajaksi,
Tuonelan tuvan kuvaksi,
Manalankin maisemaksi;
onhan murhetta mukana,
taakkana tapahtumia:
kadoksissa arvot, normit,
ihminenkin eksyksiss채,
pahuus ollut p채채llimm채isn채,
itsekkyys etujsijalla.

Kaamosajan keski철st채,
pimeyden siimeksest채,
v채l채ht채vi, vilkahtavi,
kirkkaus valon s채teen채,
se on jouluinen sanoma,
viesti taivahan laelta:

횆ll철s mieti ihmislapsi,
murhemielt채 kanniskele,
syntynyt on lapsukainen,
valkeus iankaikkinen,
ilon l채hteeksi sinulle,
tukijaksi turvaisaksi.

Joulu kertoo혻 syntym채st채,
t채hdest채kin taivaisesta,
miten loistaa lapsosesta,
Kristuksesta kirkkahasta,
valo aikaan tummaisehen,
loiste syksyiseen olohon.

Hyv채채 joulua Sinulle,
valon l채hteest채 minulle.
   

Lis채채 artikkeleita...

Sivu 2 / 3