Vetten p채채ll채 venho keikkui

Kirjoittanut Helmi Latva

PDFTulostaS채hk철posti

Vetten p채채ll채 venho keikkui,
kalamiest채 kannatteli.
Ilma leuto, p채iv채 l채mmin,
laine loiski, aalto keinui,
vene vieri virran my철t채.

Mies ol mielitouhuloissa
kokemassa verkkoansa,
Ahdin anteja anellen.
Venoseensa lappoi verkon,
siin채 hauki hyppelehti,
s채tki, posti, polskahteli,
tanakammin tarttui kiinni
rivakammin riuhtoessa,
eik채 oisi irti p채채ssyt,
ahdingosta auttamatta.

Kalastaja tiesi konstin,
hauen p채채sti p채lk채h채st채.
Siin채 p채채ll채 pohjalaudan
kaverukset kohtasivat.
Hyv채 mieli voittajalla,
viha, vimma voitetulla.

Haastoi mies nyt hauellensa:
- Kuules, kohtalotoveri,
kyll채 itsekin erehdyin,
virran viem채n채 vaelsin,
kuunnellut en neuvoloita,
enk채 ottanut opiksi
varoitusta maammoseni.

Paha verkkoja viritti,
p채채 n menoksi matkamiehen.
Suin p채in sinne s채nt채sinkin,
takiaisna tartuin kiinni,
sotkin p채채ni solmuloihin,
en olisi irti p채채ssyt,
jos tuki ei olisi tullut,
ollut l채sn채 yst채v채ni.

Siin채 kohtalokaverit
virran p채채ll채 venhosessa.