Verkusoni
Kirjoittanut Heikki Luokkanen
Vesipoika venkulainen,
ketku Kempeleen kujilta,
soitti mulle kännykällä,
ja virkkoi näin, tuo epeli:
- Verkusoni on vetelä,
talon töihin taipumaton,
laiska, voimaton hetekka.
Yksisiipistä yritin,
koitin sillä karhitakin,
silppurilla kuormaa tehdä,
telikärryt taltutella.
Eipä hommat onnistunu,
piharuusuksi rupesi,
ajan alkoi tappajaksi,
emon silmille iloksi.
Ajoi siihen Horttanainen,
huoltoherra hankkijalta,
verkuun kärppänä käsiksi,
muljahutti meisselillä,
sillä sorkki syöttöpumpun,
ruokaruuvia raotti.
Siitäpä jo verkusonin,
kuutosmylly korskahteli,
savutti niin saatanasti.
Palokunnan pallinaamat,
herrat soitteli kovasti:
- Onko torppasi tulessa,
vaiko kokkona navetta?
Vihdoin kuoleman tapasi,
vähän aikaa poksahteli,
yskähteli ja kolisi,
rauta ruojasta repesi,
kiertokanki kurkisteli,
ö ljyt pellolle pukaten.
Vesipoika venkulainen,
kohta juttelun lopetti,
ensin kuitenkin kyseli,
otti taltehen numerot,
tahtoi tietoonsa todella,
valtrakauppiaan parahan.