Mikä tuska tunturissa
Kirjoittanut Aulis Murto
mikä murhe palkisessa?
Talven tuntu, tuulen viima,
kylmä koillisen puhuri?
Mi on murhe suomalaisen,
mistä itkut iltasella?
Joko jäätyi kylmään kyynel,
tummui silmän kaunis katse ?
Syy ei kylmä kyyneliinsä,
eikä kaamos mielen mustan.
Vaan tuo häijy herrakansa,
kaikki Euroopan eläjät.
Kun on kansan pettänehet,
myyneet maansa suomalaiset.
Ei meillä sanan sijoa,
eikä mieltä maattomilla.
EUta vielä itketähän.
manatahan, noiutahan.
Syy on kalma kohtalomme,
kuolo kaunihin sukumme.
EUssa on elomme viety,
sieltä surma kammentaikse.
Ei se oo elämän virta,
se on kuoleman ajatus.
Syyn vain tuntee saksalaiset,
Ranskan herrat viel paremmin.
Elä ei nyt suomalainen,
omaa ei kiven kolosta.
Saksa kerskui veljiksensä,
toveriksensa soassa.
Pahoin petti germaanimme
arjalainen ystävänsä.
Jäi vain Lappi poltetuksi
jäljiltä tosi toverin.
Silloin kun se saksalainen
kaikkein herraksi rupesi.
Niinpä nytkin Euroopassa
kaiken vallan vaan halusi.
Itsenäisyys kallis aarre
pois on Suomelta iäti.
Jospa kerran Suomen kansa
heimo pohjolan perillä
tajuaisi, ymmärtäisi,
voisi silmänsä avata.
Erottaisiin Euroopasta,
itsenä isyys vain takaisin.
Siin’ ois onni onnettoman,
siinä lastemme elämä.