Yst채ville

Kirjoittanut Irmeli P채채kk철nen

PDFTulostaS채hk철posti

Olipa kev채tt채 viel채,
oli kaunis kasvunaika.
Koivut kukki kunnahilla.
Tuonne l철ysi tytt철parvi
ylimm채iset yst채vykset.

Niin kuin v채lkkyi valkotuohi
p채iv채kullan kuumetessa,
punapaulat niinp채 liehui,
vaate hohti valkeainen
tytt철kansan tanssiessa.

Niin kuin notkui raudusritva
helskyi nauru neitojoukon.
Koivunlatvan kottarainen
tuota kuuli kummastellen,
itse laululle rupesi.

Niin kuin vankka koivunvitsas
sovun suhde sommiteltu:
olla aina yst채vykset,
ilojuhlina muassa
avullisna ahdingoissa.

Kasvoi koivut korkealle
monen vuoden vieriess채.
Miero yst채v채t hajotti:
kuka kulki muille maille,
kuka pankolla paleli.

Sammaleissa tuohen pinta
vankka oksa voimatonna,
Tuoni kutsui tuttujansa.
Ilo haipui haikeaksi
kun oli ero edess채.

Kev채t kaunis karkuteill채,
onnen aika unholassa,
vaivat kasvoi vastuksiksi.
Viel채 yst채v채t yritti
toisiansa toimitella.

Onpa muistoja muassa
sitehin채 siskoksilla.
Ilon aika tallellamme
pisaroissa pienemmiss채.

Viel채 laulaa latvalintu.