Aamusella usva nousi

Kirjoittanut Irmeli Pääkkönen

Lähtivät kalahan kerta
aamun tullen ahvenihin.
Nouse verkko, saata saalis
tuhatsilmä tunkiele
alta aaltojen syvien
kalan tulla kahmalooni!

Vaan se on mikä mokoma
mikä kumma kuumottaikse
sijalla meren sinisen?

Alta pinnan aamukylmän
sumu nousi sokkeloiksi
sade sattuihen savuksi
usva tuolta uhkueli
vangitsi väet venohon
kalamiehet kammitsoihin.

Ei nyt siinnä saaren ranta
oman niemen nokka nouse
eikä helkä hallin haukku.

Yksin on tässä istuminen
sumupilven sokkeloissa
sumu on kiinni silmissäsi
hyvä jos kätesi katsot:
vasemmasta varren nähnet
olkapäätä oikeasta.

Etkä tieä, tietämätön
kuhun kokka käännettäisi
veisikö veno perille.

Etkä tieä, tietämätön
joko on kaikki katki mennyt
kotiportit poltettuina
koko maailmakin manalla
sinä itse yksinäsi
jäänynnä jälelle noista.

Etkä tieä, tietämätön
päästääkö Jumala päivän
antaneeko aurinkoista.