Miehen valitus

Kirjoittanut Hannu Syväoja

PDFTulostaSähköposti

tehty alun perin onnittelurunoksi pyöreitä vuosia täyttävälle miehelle


Ei ole helppo miehen olla
tällä ankeella ajalla,
lamakauden laskemalla,
naisten nauraissa ylinnä,
feministein vouhottaissa,
tasa-arvoa takoen,
vaan itse ylemmä nousten
miesparkoa pahaista,
pahan kaiken alkujuurta.

Häntä kaltoin kohtelevat
käyttäin kieltä kelvotonta,
liikuttain lihan pahinta.
Sovinistiksi sanovat
sekä kaljan kittaajaksi,
jos ei vallan raiskaajaksi,
tyttöjen tuhoajaksi.

Luikkii mies sitä häveten,
partapehkoonsa paeten,
kunniansa kuontalohon
poies tieltä tirskuvaisten,
naarahitten nauravaisten,
sormella osoittavaisten
muka heidän sortajata,
kaljavatsan kantajata,
alemmas alistamalla
tasa-arvon taattimeksi,
naisvallan vakuuttimeksi.

Toki mies, totisenlainen,
naisen korkeelle kohotti
arvon hälle antamalla,
iä t kaiket ihailemalla.
Naisen tähden kaikki nieli,
poviparkaansa pakotti,
tuskan turrutti uholla
sekä viinan ryypännällä.

Vaan tuo mies totista maata,
kaiken arvon ansaitseekin
suloisessa Suomessamme,
Maran maalla mahtavalla,
asumilla Ahtisaaren,
Lippospoijan liikkumilla.

Toki mies totisenlainen,
uros oivinta lajia,
suorittikin suururakan,
päivät pitkät raatoi työssä,
taannoin korvet kuokiskeli,
karhut kaatoi ja resusi
sotateillä sotkuisilla
vainovalkeiden valossa.
Hyvä nainen kumppanina
perheen ja suvun perusti,
tuvat turvaisat rakensi,
hyvä ksi ne laati kaikki.

Toki mies totista maata
vielä kunnon kohentimeksi
kovat korvet hiihtelevi,
talvet tarpoen lumissa,
tällä lailla tuumiskellen:
"Tietä kulkein tien on vanki,
vapaa sentään umpihanki."

Siks nainen, vakaisa vaimo,
arvostanet ansiosta
tätä miestä suomalaista,
ukkoasi oivallista,
kunnon kul(piip) kantajata.

Hänkin antaa arvon sulle,
joskus kyllä tuumiskellen:
"Kolme on miehellä pahoa:
yks on vuotava venonen,
toinen heittiö hevonen,
kolmansi äkäinen akka."

Mutta hetken vierittyä,
tuoppeja kumottuansa,
vallan toisin tuumiskeli:
"Syöpi hauki sammakonki
seljän suuren uituansa,
nai mies pahanki vaimon
viikon ilman oltuansa."

Hyvä on täällä ollakseni,
hyvän vaimon holhotessa,
hänpä mun pitääkin tiellä,
jos mä joskus horjahtelen,
jalan lipsun liukkahilla
tai vaikka tasalla maalla.