Toisto kalevalakielen tyylikeinona
Sanojen tai sanajonojen toisto sellaisenaan eli tautofonia on kansanrunoissa ja -lauluissa yleistä. Se on läheistä sukua kalevalaiselle kerrolle, joskin yksioikoisempaa ja helpompaa. Kun ajattelee nykyiskelmien usein tolkutontakin toistoa, olisi ihme, elleivät jo vanhat runolaulajat olisi toistelleet myös kokonaisia säkeitä ja säkeistöjäkin sellaisenaan. Onhan toisto laulussa ja musiikissa universaalinen ilmiö, ja usein koko musiikkiesitys koostuu jankuttamalla muutaman sanan jonoa. Esim. Mikko Kuoppamäen laulussa Pieni mies esiintyy 'pieni mies' 42 kertaa.
Onkin oletettavaa, että runolaulujen muistiin merkitsijät eivät ole vaivautuneet kirjoittamaan kutakin säettä yhtä kertaa useammin. Kalevalasssakin vain erittäin - sanoisinko valitettavan harvoin toistetaan kokonaisia säkeitä sellaisenaan. Tavallisesti toistuu vain yksi sana, yleensä edellisestä säkeestä:
Onkin oletettavaa, että runolaulujen muistiin merkitsijät eivät ole vaivautuneet kirjoittamaan kutakin säettä yhtä kertaa useammin. Kalevalasssakin vain erittäin - sanoisinko valitettavan harvoin toistetaan kokonaisia säkeitä sellaisenaan. Tavallisesti toistuu vain yksi sana, yleensä edellisestä säkeestä:
Kalevalaa vähänkin lukenut kiinnittää huomionsa tiettyihin, maneerimaisesti toistuviin säkeisiin. Väinämöisen vanhuus korostuu Kalevalassa ehkä liiaksikin, sillä säe Vaka vanha Väinämöinen toistuu lähes satakaksikymmentä kertaa, pelkkä sanapari vanha Väinämöinen lähes kolmesataa kertaa. Myös säe Sanan virkkoi, noin nimesi esiintyy melkein parisataa kertaa. Kullervo-jakson Kullervo Kalervon poika toistuu lähes viisikymmnentä kertaa. Tämän tyyppinen toisto on eepoksen eräs tyylikeino, jonka liiallisuutta lienee moni valitellut.
Seuraavassa kuitenkin muunlaisia tautofonisia esimerkkejä Kalevalasta:
Vaski oli hattu hartioilla,
Vaskisaappahat jalassa,
Vaskikintahat käessä,
Vaskikirjat kintahissa,
Vaskivyöhyt vyölle vyötty,
Vaskikirves vyön takana
Uipi iät, uipi lännet,
Uipi luotehet, etelät,
Uipi kaikki ilman suunnat
Saaren kuuluhun kylähän
Saaren kukkoa kosihin,
Saaren mointa morsianta
Läpi sammalen sanoja,
Läpi seinän soittajoita,
Läpi lauan laulajoita
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän Luojasi lupasi,
Hyvän antoi armollinen
Toistoa Leino Helkavirsissäkin: Eiköhän immen olo ole jo liiankin outoa seuraavissa säkeissä:
Tuo impi ihalan illan,
Oudon liettä liikutteli,
Oudon lasta laulatteli,
Oudon karjoja huhuili,
Oudon väänti värttinätä,
Oudon kanssa illat istui,
Oudon kanssa aamut astui,
Oudolle tilan tekevi,
Oudon ääntä kuuntelevi
Seuraava katkelma Kalevalasta (Morsiamen neuvominen, runo 23) on eepoksessa sikäli harvinainen, että siinä samat säkeet toistuvat sellaisenaan ja muutkin hieman muunneltuin:
"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
taattoarmo heittäminen, appiarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
maammoarmo heittäminen, anopp'armo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
veliarmo heittäminen, kytyarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
sisararmo heittäminen, natoarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
taattoarmo heittäminen, appiarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
maammoarmo heittäminen, anopp'armo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
veliarmo heittäminen, kytyarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
sisararmo heittäminen, natoarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
Harvoja toistosäkeitä Kalevalassa edustaa myös Hyvä oli siellä ollakseni (Kalevalan 29. luku, jossa Lemminkäinen kuvailee äidilleen Saaressa oloaan)
Suositan nykyniekoille sanojen ja kokonaisten säkeidenkin toistoa tarpeen vaatiessa,
kunhan ei mennä liiallisuuksiin kuten suomalaisen populaarimusiikin sanoituksissa.
Toisto sopii varsinkin lyyrisiin runosisältöihin ja on usein lähes itsestäänselvyys silloin, kun kalevalasäkeitä käytetään musiikillisiin esityksiin.
Ks. Auliksen blogi: http://kalevalamitta.blogspot.com/