Miniälle ohjekirje
Kirjoittanut Saara Tella
neuvoa ihan vähäsen.
Opastella onneksesi,
poikani tutuksi tehdä.
Minä häntä kohdussani
kantelin yheksän kuuta
essun alla piilosessa.
sitten kyynärvarrellani
lonkan päällä kiikuttelin.
Kannoinpa olallanikin.
Kasvoipa isokokoinen.
Komea katottavaksi,
pari näyttävä sinulle.
Vielä kiltti kaiken päälle,
luonnikas elokaveri.
Toki temppuja osasi,
pojan tyyliin kolttosia.
Keppostakin kaikenlaista.
Etsi oppien rajoja.
Terve lapsi kaikin puolin.
Hän on sulla kumppanina,
kulkemassa matkassasi.
Te kodin nyt valmistatte,
oman lapsen sinne tulla.
Luotte perheen teidänlaisen.
Tavat kumpikin mukana
omasta kodista toitte.
Lapsen kasvu-vuosistanne.
Toivon yhteen kasvamista.
Siten ettei kiinni tartu,
vaan ett’ on kevyt nojata.
Helppo siinä hengitellä,
kainalossa köllötellä.
Molemmilla turvallista,
katsastella luottavasti,
tulevaakin tuijotella.
Hymy suussa suunnitella.
Taputtaa somaa masua.
Elä haali itsellesi
kaikkee murhekantamusta!
Jos on sulla huono päivä,
anna tuulen leyhytellä,
koti illan kuivatella.
Poistaa kiukun nuo murenet.
Sama salli toisellekin.
Jos ilmeessä harmistusta,
eipä kannata kysellä.
Siitä kyllä sulle asti
tulee, kiukku jos on suuri.
Pienet poistaa hellyttely,
taputus olalle anna.
Mies on siitä kumma laitos
menee yksin, mörrittävi.
Luolaan painuu miettimähän.
Ei ole asiaa sinne
millään naisen aatoksella.
Se on miesten geenijuttu,
kohtu kiukkua keriä.
Vatuloida valmihiksi,
heittää ongelma käsistä.
Tulee aikanaan esille,
ihan uusi ja iloinen,
pulmasolmut aukoneena!
Eikä kerro tinkaamatta.
Vähääkään, kovistamalla.
Mutta onko siihen syytä?
Asia on oorningissa.
Sie oot vierelleen sopiva.
Sirpakka katella, sievä.
Hymy hehkuva välähdys,
kasvoillasi aurinkoinen
näyttää melkeinpä asuvan!
Kiitos, että siinä viihdyt
pojan rinnalla rakennat.
Sylissäni pikkuistakin
kohta taas saan kannatella.
Paijata sylin hyväksi
mummon ensi lapsenlasta.
Lapsella on suuri onni
ett' on varmasti haluttu.
Vartavasten valmistettu.
Teidät kaksi HÄN valitsi
tullaksensa lapseksenne.
Mummoja on kaksi meitä,
ukit värkkää jo leluja.
   Â