Kirjoittanut Tuomas Keskimäki
Susi juoksi suon selällä,
kiisi halki hietamaiden.
Kuulin hukka-huutojansa
nelijalka-juoksuansa.
”Tiedän kyllä syntymäsi,
tiedän syntysi tarinan.
Synnyit Pohjolan perällä,
takamailla tiettömillä.
Selin tuulessa makasi,
kalten kaarna-pohjosehen,
puhui tuuli tiineheksi,
ahava kohulliseksi. ”
Yksi lehmä äidilläni,
senkin söi susi kesällä.
Minä maidotta makasin,
kesän voitta kellittelin.
Minkä otti ottamalla,
talvikarjan kantamalla,
sitä kantaa suolissansa,
suvena utuisen päivän.
Juoksi jalka-jahtiansa
huusi hukka-huutojansa,
suolla tammien takana,
Terhenneidin aitan alla.
Aitta on sudelle tehty,
suo hukalle huoliteltu.
Kymmenen sylin varalle,
haapa harmin vartijoille.
Susi juoksi suota myöten,
halki sammalen pitävän.
Suo sorahti, maa järähti,
kangas vastahan kajahti.