Yksinäisen joululaulu

Kirjoittanut Aulis Murto

Laittoi vanhus lintulauan,
joulupöyän laulajille.
Sitten ootteli ilolla,
katseli hyvillä mielin,
koska linnut saapuisivat,
ikkunalle ilmestyisi
nämä pikkuiset eläjät,
iloisimmat laulelijat.

Sitten aivan aamuvarhain,
kohta päivän valjettua
tulivat ja laulelivat,
linnut virtensä viritti.
Vanhus katsoi ikkunasta
ruu'un luota tutkisteli:
Kuin ne laulun aiheen löysi,
sävelensä sommitteli

Sitä vanhus kummasteli
Ihmetteli itseksensä:
Kun tuo virsi vanha tuttu
hälle rakkahin sävelmä
vielä soi kuin aina ennen
joskus lapsena tapasi.
Lauloivat ne kiitoslaulun,
viserteli jouluvirren.

Vanhuksen iki-iloksi
suuren juhlan kunniaksi
sanomansa kertoi siinä
niin kuin enkelit kedolla
kerran muinoin paimenille
ihmeheksi ilmoittivat:
Syntynyt on Vapahtaja,
itse kansojen kuningas.

Kädet yhteen vanhus laittoi
sormet sormien lomahan
kera lintuin lauluun yhtyi,
kiitosvirtehen mukahan:
"Hoosianna Daavidin poika,
joka tulee Herran nimeen!"