Mietteitä merellisiä

Kirjoittanut Klaus Lähteenmäki

Kaivopuiston kahvilasta
erotan etäiset laivat
yli usvaisen ulapan
ohi salmien ja saarten
keulat kohti Eestinmaata.
Kuulen aaltojen huminan
kohisevan korvissani,
tuulen hennot henkäykset
hellivät hyväilevästi.
-
Ison ikkunan takana
istun mietiskelemässä:
kunpa keinuisin merellä
aalloilla avaran lahden.
Suljen silmäni ja tunnen
talon kelluvan kuin laiva.
Hiljaa huojun tuolillani
ihanasti huimaa päätä.
-
Cafe Ursulan tiloihin
lokeilla on porttikielto,
suorat siimat pitkin poikin  
linnut loitolla pitävät.
Varpuset vain saavat armon
terassilla tepsutella,
pihan pöydille hypellä,
jos uljaasti uskaltavat.
-
Meren rannan ruohikolla
sadat valkoposkihanhet
nokkivat jyviä maasta,
lannoittavat nurmikkoa,
kaulojaan kurottelevat,
jotta näyttävät näteiltä
kuvamuistoalbumissa.
-
Jos joskus tulee todeksi
monen vuoden harras haave
tunnelista lahden alta,
silloin poistuvat kuvasta
Eestin laivat ja satamat.
Niiden paikalla näkisin
jättimäisen Guggenheimin
ikonina iskevänä
huomion herättäjänä
etelästä saapuville.