Karhusatu

Kirjoittanut Klaus Lähteenmäki

PDFTulostaSähköposti

Tuli kerran metsätiellä
vastaan karhu torvi suussa.
Se soitteli trumpettia
vartaloaan keikutellen
hyppi kahdella jalalla
samban tahtiin tanssahteli. 
.
Sävel ei sulosti soinut
ääni viisti vierehestä,
tanssi silmää ei hivellyt
koomista on kompurointi.
Hirvet metsään kaikkosivat
kuuseen kiipesi orava.
.
Olin ensin kauhuissani,
kunnes mieleeni välähti
yrittää imartelua
kuomaa kauniisti kehua:
”Sinäpä somasti soitat,
tanssit sambaa taitavasti”.
.
Oitis muuttui karhun käytös,
ei mun tarvis karkuun juosta.
Hetkessä suli olemus,
sävel sointui suopeammin,
sen kohosi itsetunto
nousi luottamus lujaksi.
.
Niin kovasti se iloitsi, 
että soittihe sonaatin
ylistääkseen ystävyyttä. 
Toden totta nyt tajusin,
miten mieltä mullistava
voima on imartelulla.