Ristisanarakkautta

Kirjoittanut Klaus Lähteenmäki

Nuoret Anja ja Kalevi
rakastivat toisiansa.
Innolla he myös molemmat
ratkaisivat ristikoita.

Anja tunteitaan tilitti:
”Luotani kun silloin lähdit,
olin haikea ja synkkä,
allapäin pahoilla mielin,
huolten painama, apea.
Mikä vaivasi minua?
Viisi kirjainta sanassa”.

”Se on tietenkin ikävä”,
virkkaa varmana Kalevi.
"Arvaa armas Anjaseni,
minne aika korkealle
ensi kuussa kiipeämme?  
Kirjaimia yksitoista.”

”Olisiko Särkänniemi
tai maineikas Suomenlinna
tai keväinen Kaivopuisto?
Kaikissa on korkeata.”

”Yksikään ei kelpaa niistä,
vaan on kohde kaukaisempi,
sangen näyttävä, näkyvä.
Se on itse Eiffeltorni,
Ranskan tuttu tunnusmerkki.
Lunastin jo lentomatkat.”

Anjan vuoro arvuutella:
”Mikä onkaan siinä maassa
kauneinta, lumoavinta,
ihaninta, kiehtovinta,
seitsemällä kirjaimella?”

Vastaa kaarrellen Kalevi:
”Tuohon saattaisi sopia
paljon palvottu Pariisi,
Riviera rannikolla
tai myös ooppera upea.
Mutta kun kyse on meistä,
rakkaus sen täytyy olla.”