Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kalevalan kulttuurihistoria

PDFTulostaS채hk철posti

Kalevalan kulttuurihistoria, toimittaneet Ulla Piela, Seppo Knuuttila, Pekka Laaksonen. SKS. Porvoo 2008.

Viime vuonna ilmestyneess채 Kalevalan kulttuurihistoriassa kalevalamitta saa palstatilaa (sivulla 304) runsaan YHDEN sivun verran kirjan l채 hes 600 sivusta! Runomitan h채mm채stytt채v채n niukka esittely on kuin혻kopioitu jostain vanhasta tietosanakirjasta tai runousopista, osittain v채채rine ja vajavaisine tietoineen sek채 vanhentuneine termeineen (esim. murrelmas채e = nykyisin murtos채e, normaalitrokee = nyk. tasas채e), vailla aihealueen sis채ist채mist채. Jos sen varassa혻muodostaisimme k채sityksen kalevalaisesta runokielest채, niin heikoilla olisimme.

Artikkelissa ei mainittu, mist채 kalevalamitta (kalevalakieli) on saanut nykyilmeens채 ja nimens채kin: L철nnrotin Kalevalasta.혻

Kerron m채채ritelm채 on harhaanjohtava. Artikkelissa sanotaan, ett채 쒮nsimm채isen s채keen kaikille k채sitteille, lukuun ottamatta verbej채 ja partikkeleita, on toisessa s채keess채 esitett채v채 samaa merkitsev채 tai samantapainen tai sitten vastakohtainen vastine.

T채ss채 on kerron peruss채채nt철 sotkettu. Asia on p채invastoin:
Kaikille ensimm채isen s채keen (p채채s채keen, peruss채keen, emos채keen) k채sitteille ei suinkaan kertos채keess채혻tarvitse tuoda esille vastinetta, vaan kertos채keess채 kerrotaan toisilla sanoilla usein vain ensimm채isen s채keen jokin osa. Kertos채keest채 puuttuu siis usein monia p채채s채keen elementtej채, esim. substantiiveja (jotka usein ovat p채채s채keess채 subjektina, objektina tai adverbiaalina):

luopi luotoja merehen,
kasvatti salakaria (ei siis tarvitse esitt채채 vastinetta adverbiaalille merehen)

nousi karhu kankahalta,
pet채j채isest채 pes채st채 (ei siis tarvitse esitt채채 vastinetta subjektille karhu)

Emo tuossa arvelevi,
itse itkien sanovi (ei siis tarvitse esitt채채 vastineitta subjektille emo eik채 adverbiaalille tuossa)

Virtt채 toista tuulet toivat,
meren aaltoset ajoivat(ei siis tarvitse esitt채채 vastinetta objektille virtt채 eik채 subjektille tuulet)

Viikon on virteni vilussa,
kauan kaihossa sijaisnut (ei siis tarvitse esitt채채 vastinetta subjektille virteni)

Mutta toisaalta: Kertos채keen jokaisella sanalla pit채채 olla vastineensa p채채s채keess채 (t채t채 s채채nt철채 kai on kirjan artikkelissa tavoiteltu?)

S채keensis채ist채 kertoa sivulla ei tuoda esille lainkaan, ei my철sk채채n s채erakenteiden kertoa. Moni muu runokielen tyylikeino j채채 kokonaan kuvailematta. Pentti Leinoltako lienee per채isin jo vanhentunut, outo tapa merkit채 nousutavua plussalla (+) ja laskutavua miinuksella (-)?

Murtos채ett채 kuvattaessa artikkelissa mainitaan, ett채 yksi- ja kolmitavuiset sanat "muuttavat s채ett채" niin, ett채 sanan p채채painollinen tavu ja mitan korko eiv채t satu p채채llekk채in". T채m채 on vajavaisesti m채채ritelty, siisp채혻pari t채ydennyst채:
***********************
1. Yksi- ja kolmitavuiset sanat eiv채t automaattisesti "muuta" s채ett채 murtos채keeksi, vaan aika usein tuontyyppisist채 sanoista huolimatta s채e s채ilyy tasas채keen채:
*********************
Olipa impi ilman tytt철
L채he nyt kanssa laulamahan
Ei ole tammi kasvanunna
Minua on vy철tty miehen vy철ll채
Et ollut suuri etk채 pieni
Melatar on mielivaimo
Koirat ei ne koissa maanne
Kovin 채ij채 kun on kolme
Itse en nyt tie채k채n채
Kamala on kaksi naista

2. Varsin usein murtos채keiss채 on my철s 5-tavuisia sanoja: s채rki채 sapikkahia - lauloaksemme hyvi채 - aiaksiksi asettelevi. Onpa Kalevalan er채채ss채 murtos채keess채혻 7-tavuinenkin sana: p채채n p채risem채tt철m채ksi
*********************
Sanan ensitavun pituuksista kirjassa annettiin oikeat ohjeet, mutta sitten v채itettiin, ett채 "sanojen muiden tavujen sijoitus on vapaa". T채m채 on liian ylimalkainen v채ite, sill채 esim. laskutavun pitk채t vokaalit ovat runomitan kannalta ongelmallisia.혻Kalevalassa ei esim. ole lainkaan seuraavan tyyppisi채 trokeita: laulaa, istuu, kuulee, kaatuu.혻My철sk채채n yhdeks채ntavuisen s채keen alku ei ole niink채채n "vapaata": liian pitk채t tavut eiv채t sovi lainkaan runorytmiin.

Alkusointukin esitell채채n vajavaisesti eik채 muusta 채채nneharmoniasta mainita mit채채n.

Huomiotta vaille j채채 my철s, ett채 L철nnrotin Kalevalassa, jonka pohjalta mitan nykyinen normisto on luotu (vrt. mm. Matti Kuusi), ei mik채채n s채e p채채ty pitk채vokaaliseen tavuun.

Kun on kyse historiateoksesta, olisi ollut tietenkin v채ltt채m채t철nt채 luoda혻katsaus kalevalakielen혻 parituhatvuotiseen혻kehityshistoriaan. Siit채kin on olemassa tutkimusaineistoa. Eik철 ikivanha kalevalakieli혻kuulu nimenomaan kalevalaiseen kulttuuriin?

V채h채n혻vertailua:
En tiennytk채채n, ett채 poliittisista syist채 laittomana lakkautettu Lotta Sv채rd -j채rjest철 on Kalevalan kulttuurihistoriassa niin keskeinen, ett채 se saa palstatilaa l채hes kaksitoista sivua.

Miksi kirjaan ei tilattu laajempaa ja asiantuntevampaaa runomitta-artikkelia Kalevalaisen Runokielen Seurasta? Karusen parissa jo kymmenen vuoden ajan suoritettu, Kalevalaan perustuva runomitan tutkimus, samoin kuin laaja runotuotantomme on ohitettu tyystin. Sivun marginaalissa mainitaan kyll채 ohimennen (tarkoituksella?) jokin, ainakin minulle tuntematon: Karjalaisen Runokielen Seura.

Kirjan alussa mainitaan, ett채 teos on SKS:n nime채mien "asiantuntijoiden tarkastama". Olisi mielenkiintoista tiet채채, kuka kyseisen luvun on tarkastanut.

Artikkelissa sanotaan oireellisesti, ett채혻 "mitasta voi kehitell채 my철s yksil철llisi채 muunnoksia, sit채 voi uudistaa ja joskus rikkoakin".혻혻Omatekoisten mittojen hyv채ksyminen kuvastaakin nykytilannetta:혻 Minunkin veroeuroillani toimivat SKS:n ja Kalevalaseuran ovat totaalisesti hyl채nneet runomitan nykyk채yt철n. Niille kalevalamitta el채채혻vain historiassa, it채isiss채 murteissa, Vienan korvessa. Silloin 혻selittyykin n채iden seurojen l채hinn채 huvittunut suhtautuminen혻Karusen혻kulttuurity철h철n: Ovatpas keksineet혻hassun 혻harrastuksen, heh, heh.혻 Matti Kuusi, SKS:n aktiivi, sen sijaan aikoinaan혻innosti suomalaisia j채lleen혻runokielen k채ytt철철n. 혻

Jos혻todella l채hdet채채n혻runokielen romutuslinjalle, niin t채m채 yksikin runomittasivu kulttuurihistoriassa혻on tarpeeton, koska silloin혻on yhdentekev채채, millaisia ohjeita mitasta annetaan. Ja silloin n채ill채 minun kommenteillanikaan ei ole mit채채n arvoa. Kiitoksia nyt kumminkin t채st채 torsostakin sivusta혻l채hes 600-sivuisessa kirjassanne, sen v채hemp채채 ei juuri oli voinut toivoakaan!

Olen t채ss채 arvioinut kirjasta siis vain noin viidennensadannen osan혻혻Vaahtoamisestani huolimatta arvostan - itsekin SKS:n j채senen채 -혻korkealle kirjan toimittajia, laaja-alaisia kulttuuritoimijoita Pekka Laaksosta, Seppo Knuuttilaa ja Ulla Pielaa, joista viimeksi mainittu vastaa kyseisest채 Kalevalamitta-artikkelista. Metrikkona esiintyess채채n Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Piela ei kuitenkaan ole omimmalla alueellaan.