Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Onnenlintusen joulu

Onnenlintusen joulu

PDFTulostaS채hk철posti

Kerran j채tk채 mets채n miesi,
rakentaja rankapinon
tulensa teki kivelle,
nuotiosta l채mp철paikan.
Renkun laittihe risusta,
oksan kahvipannullensa.
K채vi sumpille tyvelle,
kannon p채채lle istuksihe.

Yksin maistoi kahviansa,
itseksens채 niin kuin aina.
Siin채 sitten mietiskeli
mit채 mielehen tulevi.
Kuullosteli, kummasteli,
kaiken keskeen kaipaeli:
Miksi h채l ei kumppania,
ei ees kahvin kaatajata?

Siin채 ryysti kahviansa,
sumppivett채 maistelihe.
Tuli kuukkeli tulille,
onnenlintu oksan p채채lle.
Kovin siin채 tirskutteli,
k채채nn채hteli, kurkisteli,
kuin ois tahtonut puhua,
asioita arvuutella.

Suli mieli yksin채isen,
vei jo suutakin hymyhyn.
Palan laittoi leiv채st채ns채,
kyrs채n kokkareen kivelle.
Siit채 kohta onnenlintu,
lensi kuukkeli likelle.
Tuli aivan tuohon asti,
k채en koskeman l채helle.

Virkkoi mieskin linnullensa,
vihellellen vastaeli.
Siirtyi kuukkeli l채hemm채,
aivan leiv채n tuntumahan.
Kohta nokkasi palasen,
murun vierahan varaisen.
Sitten siirsi sen sivulle,
laittoi oksan haarukkahan.

Katselevi, k채채ntelevi,
nokallansa onnenlintu.
Jo se haukkasi palasen,.
maisto se maun kahvileiv채n.
Hyvin tuntui maistuvankin,
kohta nokkasi loputkin.
Silloin mies jo kutsuskeli
k채en antoi kuukkelille.

Lensi kuukkeli k채elle,
istui p채채lle peukalonsa.
Sep채s katsoi silmill채ns채,
kumarsi ja suun avasi.
Kiitti kun sai kahvileiv채n
iloksensa pieni lintu.
Kumarteli, kiittelehti,
kunnes se sai taas palasen.

Teki p채ivist채 paremmat
mies ja pieni onnenlintu.
toisillensa yst채vykset
mets채 n suurella salolla.
Tuli taaskin talven aika
joulun aika, onnen aika.
Viel채 toisensa tapasi
mies ja miehen onnenlintu.

Tuli juhlan kynnyksell채,
jouluaattona m채elle,
mies jo kuusen hankintahan
pienen pirttins채 iloksi.
Toi my철s toiselle osansa,
joululyhteen kuukkelille
Siit채 laittihe sitomen
kauraherkun pystytteli.

Sinne mets채n korpimaahan,
kauaksi asujamista
laittoi jouluksi iloa,
onnen linnulle osansa.
Kotona h채n kuusen laittoi,
koristeli kaunihiksi.
Niinp채 sitten yst채vykset
kaverukset joulun saivat.

Jos s채 kuljet korpiteit채,
mets채n polkuja kuleksit,
kohtaat siell채 pienen linnun,
kuukkelin kotikololla.
Viep채 sille terveiseni,
tuttavalleni iloksi,
et ois onnesta osansa
korvenkasvatin elossa.

N채in on laulu mets채n linnun,
onnenlinnun olletikin,
muisto vanhan mets채n miehen,
entisaikojen elosta.
Kuinka kerran laulun lauloi
yst채v채ksi yhden miehen.
Sep채 laulu kuukkelista
onnenlintusen ilosta.